Viime viikot ovat kirkastaneet missä politiikassa on kysymys. Valtiontalous on epätasapainossa kun julkinen sektori kuluttaa enemmän kuin tienaa. Tämä ongelman ratkaisemiseksi on politiikkojen ykköstyökalu juustöhöylä. Kaikkien mielessä on politiikan suuri kysymys: Miltä puolelta höylätään?
Oikean laidan poliitikkojen ratkaisu on leikata ylityölisistä, mikä vaikuttaa erityisesti matalapalkka-aloilla. Vasemman laidan poliitikkojen ratkaisu on viilata paremmin tienaavien tuloja pienemmäksi ja työnantajien kuluja suuremmiksi. Luovemman sarjan poliittiset surffarit ovat keksineet, että ostovoimaa voisi vaikka vähentää vähän kaikilta arvonlisäveroa nostamalla, tai höylätä käänteisesti laittamalla valtio ottamaan vieläkin enemmän velkaa ja "investoimaan" jakamalla lisää rahaa poliitikkojen kavereiden firmoille.
Minusta politiikan suuri kysymys ei koske höylän asentoa. Oikeiston ja vasemmiston riidellessä siitä leikataanko köyhiltä vai rikkailta hukkuu ongelman perussyy: Euroopan kallein julkinen sektorimme sisältää useita toimintoja jotka eivät auta kansalaisia ja yrityksiä, päinvastoin. Tämä rakenneongelma sekä tekee valtion ja kuntien taloudesta miinusmerkkisen että aktiivisesti jarruttaa yksityisen puolen työllisyyttä.
Esimerkkinä kauppojen aukiololaki, jonka nyt on havaittu olevan tarpeeton. Seuraava johtopääätös on, ettei lakia valvoneita ja kaliita poikkeuslupia myöntäneitä ELY-keskusten työntekijöitä enää tarvita. Julkinen sektori säästää rahaa ja yksityisen puolen työllisyys paranee, kun kampaajat saavat halutessaan tehdä töitä myös itsenäisyyspäivänä ilman kallista poikkeusluvan anomista.
Emme tarvitse myöskään kaupunkien satoja arkkitehtejä, jotka vähentävät yksityisen puolen arkkitehtien työtä määräämällä yksityiskohtaisia rakennuskaavoja. Tai seitsemänportaisen kaupunginhallinnon virkamiehiä, jotka sähköpostilla ilmoittavat terveyskeskuksen johtajalle että tällä viikolla saa ottaa vain kaksi röntgenkuvaa. Politiikkojen kavereiden firmoille ei tarvita yritystukia ja verohuojennuksia, joiden hakemuksia arvioivat ja myöntävät sadat virkamiehet. Emme hyödy myöskään tuhansista raporteista ja selvityksistä, joita julkishallinnossa suurilla kustannuksilla kirjoitetaan mutta kukaan ei lue. Perusturvakin hoituu paremmin, kun se jaetaan automaattisesti ilman rahaa panttaavaa ja hakemuksia tiiraavaa virkakoneistoa.
Toisiaan työllistävien hallintovirkamiesten sijasta tarvitsemme hyvin palkattuja, lahjakkaita ja motivoituneita sairaanhoitajia, opettajia ja poliiseja.
--
Riitely siitä pitääkö rahaa jatkuvasti paisuviin hallintorakenteisiin repiä köyhiltä vai rikkailta on jo nähty. Talouden ja työllisyyden parantaminen onnistuu kun asioita edistetään järjellä ideologian sijasta. Kansalaisten palvelu tasa-arvoisesti ja tehokkaasti tarkoittaa yksinkertaista ja edullista julkishallintoa, joka suuntaa resurssit paperinpyörityksen sijasta kansalaisia auttaville ihmisille.