Hämmentyneenä on täytynyt seurata nykyisen hallituksen tahtoa heikentää kuntien toimintoja rajusti eli perusasetelmaa, jossa kunnat ovat sata vuotta olleet kantava voima kansalaisten palvelujen järjestäjänä. Samalla ollaan romuttamassa pohjaa palveluiden demokraattisesta ohjauksesta, siirtämällä toimintoja yhtiöihin ja yksityiselle sektorille. Tekeillä on valtava julkisten toimintojen alasajo, jossa tehottomuudesta ja palveluiden tuottamisen kalleudesta on samalla syyllistetty niin kuntien työntekijöitä kuin luottamushenkilöitä. Yhä edelleen on muistutettava, että esimerkiksi OECD-vertailussa suomalainen kuntapohjainen julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto on maailman huippua tuloksellisuuden ja tehokkuuden mittareilla.
Esimerkkejä kuntien heikkenevästä roolista löytyy useita, joista tässä muutamia; soten, työllisyyden, koulutuksen ja hankintalain muutoksien kautta. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa kunnat, suoraan tai yhtiöiden kautta, on rajattu täysin pois palveluiden tuotannosta, samalla kaikki yritykset, kun tietyt kriteerit täyttyvät, voivat kyllä olla palveluiden tuottajina. Tämä rajoittaa myös kuntien itsehallintoon kuuluvaa yleistä tehtävää, eli päätösvaltaa omista tekemisistään. Nyt kun kyse ei olekaan enää pelkästä sotesta, vaan suunnitelmissa on siirtää pois kuntien tehtävistä myös esimerkiksi pelastustoimi, ympäristöhuolto ja lomituspalvelut. Toisen asteen koulutus on kunnan tai usein kuntien yhteisesti järjestämää ja suunnitelmia on kuulunut, joissa yhtiöittämispakko ulotettaisiin myös koulutukseen ja siirryttäisiin suoraan valtion tulosohjaukseen, eli täysin pois kuntien rahoituksen ja päätösvallan parista. Työvoiman palvelukeskuksia on rakennettu viime vuosina ympäri Suomea ja useat kaupungit ovat esittäneet toivomuksena saada mahdollisuuden järjestää erityisesti pitkäaikaistyöttömien palveluja myös tulevaisuudessa. Nämä kaikki esitykset on nyt tyrmätty ja toiminnat siirretään maakuntiin ja samalla esitettiin kunnille idea perustaa työllistämiseen yhtiö, jonka kautta tuottaa palveluita. Ei ole ihme, että kunnat eivät ole tähän tarttuneet.
Yhtiöittäminen tuntuu siis olevan hallituksen mantra vähän kaikkeen. Viimeisimpänä on sitten hankintalain muutoksilla päätetty rajoittaa jo toimivien kunnallisten yhtiöiden asemaa. Hankintalain sidosyksikköjen ulosmyynnin rajat on tehty niin tiukaksi, että välittömät vaikutukset ulottuvat vähintään sataan kunnalliseen tai kuntien yhteiseen yhtiön toiminnan rajoittamiseen. Suomessa ollaan tekemässä rajaus, jolla ulosmyynnin raja on 5 prosenttia ja korkeintaan 500 000 euroa, jollaisia ei ole missään Euroopan maassa. Tämä tulee vaikuttamaan erityisesti alueilla, joilla kilpailua ei ole, ainoankin tuottajan hiipumiseen tai yksityisen yrityksen monopoliaseman vahvistumiseen. Kyse on hyvin tutuista ja monenlaisista yhtiöistä kuten jäte, laboratorio, kuvantaminen, ruokahuolto, tekniset palvelut, siivous, tekstiilihuolto, työterveyshuolto ym. Tästä kärsivät suoraan kuntalaiset, mutta myös pienet yritykset, järjestöt ja seurakunnat, joilla on ollut mahdollisuus hyödyntää esimerkiksi kunnan järjestämiä työterveyshuollon palveluja. Laki heikentää ja ajaa alas osan julkisista palveluista, joista osaa on voitu myydä markkinaehtoisesti alueen tai paikkakunnan muille toimijoille.
En haluaa edes ajatella, mitä kaikkia kuntien tehtäviä vielä siirretään pois, pakkoyhtiöitetään tai annetaan markkinoiden hoidettavaksi. Hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee rakenteen, jossa kunnat ovat olleet valtion ohella merkittävä osa, nyt valitettavasti näyttää siltä, että olemme siirtymässä johonkin muuhun, jossa lähellä ihmisiä olevilla palveluilla ja päätöksenteolla ei ole enää merkitystä, valitettavasti.
Sirpa Paatero